030215

Mä haluan taas kuolla. Haluan tarttua terään ja unohtaa. Haudata taas kaiken. Olla tuntematta mitään. Turruttaa itseni niin, ettei mikään tunnu miltään. Sitten tarvii enää pikkuhiljaa, huomaamatta lähteä. Viime kerralla yritin ihan tosissani päästä eteenpäin. Heräsin ja löysin itseni täsmälleen samasta pisteestä kuin aina ennenkin. Eksyneenä, ilman suuntaa, ilman mitään. Paitsi terottimenterä, joka on joka kerta odottanut uskollisesti yöpöydän laatikossa. Onpahan ainakin yksi asia, johon tarrautua, kun kaikki muu ympärillä haihtuu.