Niin väsyny tuottamaan aina pettymyksen.
Vaikka kuinka yritän, silti nään miten äiti aina katsoessaan mua on niin syvästi pettyny muhun.
Pelkästään sen tekstiviesteistä pystyy rivien väleistä lukemaan sen.
En oo tarpeeks ahkera.
En tarpeeks hyvä koulussa.
En tarpeeks lahjakas musiikissa.
Välitän liikaa ulkonäöstäni.
Vietän liikaa aikaa ulkona kavereitten kanssa.
Tuhlaan liikaa rahaa.
Rakastan liikuntaa, sitä ainoaa asiaa mitä äiti vihaa.
Mun mielipiteet on erilaisia kun äitillä (=en ole homojen vastainen kiihkofundamentalisti).
Oon ylisosiaalinen (äitin silmissä siis) ja uhraan liikaa arvokasta opiskeluun tarkotettua aikaa kavereihin.
En pääse siihen yliopistoon mihin äiti mut haluais.
=En oo sitä mitä äiti haluais mun olevan eli kopio siitä. Tiedän että siinä ei oo mitään järkee että suren sitä etten oo sellanen kun se haluaa. Eihän mun kuulukkaan olla. Silti mua sattuu kun tiedän miten pettyny se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti