joo

Pelottaa, mutten tiedä, mikä.
Kädet tärisee, enkä tiedä, johtuuko se liiallisesta kahvinjuonnista vai alkavasta paniikkikohtauksesta.
Ahdistaa niin, etten saa henkeä.
Katsahdan arpeentuneita käsiäni ja hapensaanti vaikeentuu entisestään.
Ahdistus lisääntyy, kun koitan keksiä syytä tälle kohtaukselle mutten vaan keksi.

"We all get addicted to something that takes away the pain"

No reason to stay is a good reason to go

Just when I thought my life was coming together

I realized it was just starting to fall apart

I miss the old, happy me.

Lähtisin mut se vaan ei mee enää niin

My life is a joke and I'm not laughing anymore

Nothing really matters

38 days sice last cut. It's getting harder and harder every day to stay clean.

Silmät kiinni huudan, vastauksetta jään

jos tänään kuolen 

Isä oletko valmiina?
jos jätän taakse kaiken 

olenko vihdoinkin kotona?

Why do I try

Courage is being afraid and going ahead and trying anyway

I'm seriously afraid of the future.

But I know that even though I might do mistakes, the biggest mistake I could ever make is doing nothing.

I have to stop being afraid of what could go wrong and start being positive about what could go right.

Hating myself

Things I can't imagine

• someone having a crush on me

• someone randomly seeing me and thinking 'wow she's cute'

• someone getting happy because I messaged them first

• someone thinking about me, in general

• someone wondering how I am

• someone finding me attractive

• someone doing something to try to impress me

• someone asking their friend on what to say to me

• someone wanting to get to know me

Lost

Tiivistetty kuvaus viimeisestä parista viikosta

Kykenemättömyys edes itkeä

Kaiken ahdistuksen pakkautuminen sisälle

Sanan 'ilo' merkityksen unohtaminen

Tarkalleenottaen kykenemättömyys kokea yhtään mitään tunteita paitsi ahdistusta

Ahdistus

Ahdistus

Ahdistus

Ahdistus siitä, kun mikään tunnu miltään

siitä, etten enää edes pelkäis tappaa itteeni

Viiltelyä, enkä jaksa edes olla pettynyt itseeni

Veljen itkuinen puhelu sen mokattua kännissä ja vaikka rakastan sitä niin paljon, mua ei kiinnosta, ei paskaakaan, en vaan jaksa

Kivuttomien itsemurhakeinojen googlaaminen. Ihan vaan unelmointimielessä

Viiltelyä taas, eikä se edes auta niin paljoa kuin ennen

Unettomat yöt

Ahdistus

Ahdistus

Ahdistus

Ahdistus, joka valvoo vierellä yön, istuu olkapäällä koulupäivät ja pitää kädestä kun ahdistaa ahdistuksen loppumattomuus

Kivuttomien itsemurhakeinojen googlauksen vaihtuminen niiden googlaamiseen, jotka tosiaan olis mahdollisia toteuttaa

Unettomat yöt punnitessa sitä, kuinka moni jäisi kaipaamaan jos oikeasti ottaisin ja lähtisin

Arpien huomaaminen pikkusiskon ranteissa

sen tajuaminen että olin se roolimalli 

ja oleminen liian väsynyt välittämään

Elämänhalun kuihtuminen päivä päivältä

Sillalla seisomista arvioiden, riittäisikö pudotusmatka hengenlähtöön

Hypärin viettäminen harhaillen ulkona, kun koululla ei viitsi itkeä

Kävelyllä mahdollisimman monen toteutettavissa olevan itsemurhakeinon keksiminen

Epätoivo

Ahdistus

Väsyminen elämään

Liiallinen väsymys edes vihaamaan peilikuvaa vaikka se näyttää entistä rumemmalta

Viimeisten toivonrippeiden menettäminen siitä, että mikään muuttuisi koskaan paremmaksi

Epäilys siitä, onko sittenkään Jumalaa

Yksinäisyys, vaikka kaikkialla ympärillä on ihmisiä jotka kutsuvat itseään ystäviksesi

Pelko siitä, että saatan elää kahdeksankymmenvuotiaaksi

Kaipuu pois, kauas pois, niin kauas ettei paluuta ole, vaikka itsemurha olisikin itsekästä

Totaalinen eksyminen 

Sen rukoileminen, että sairastuisin vakavasti eikä täältä tarvitsisi lähteä oman käden kautta

Miksi oi miksi rakastan liikaa ihmisiä ympärilläni

Niin paljon etten pysty heidän takiaan lähtemään vaikka haluaisin

Tired of this shit

I've been trying.

I've been trying so damn fucking hard to find a reason to hold on life.

I've been trying for over five years and for the last two years it has been so so hard.

But still, after all that trying, I have found, let me think... none reasons. None.

I'm starting to believe that it's impossible to find a single reason which really is worth fighting for.

'cause no matter what, it's never worth living with all this pain. It's never worth trying to deal with all those monsters inside your head.

I am...

the fat friend

the ugly sister

the dumb classmate

the second choice

that depressed girl

the hated child

the bitch

the ugly duckling

the girl that will never be good enought

Feeling trapped —in my own mind

Life is way too short

to spend another day at war with yourself.

Hush little baby, don't you cry,

Don't cut your arms,

Don't say goodbye,

Put down that razor, put down that knife, 

It may be hard, but you'll win this fight.

Sometimes it scares me how much I think about suicide

I just want it all to end. I've had enough.

Kyllä on aina niin kiva palata kotiin.
Äiti muistutti jo autossa paluumatkalla miten saamaton paska olen.
Taitaa loppua viiltelylakko tänä iltana ihan kotiinpaluun kunniaks.

Please make it stop. Please God.

Looking in the mirror and wanting to cry so badly.
Wishing that next morning when it's time to wake up -you won't.
Wanting to just not to exist anymore.

Muistan kun vielä hymyilin

Tivolitkaan ei saa mua nauramaan

eikä sirkus tai sata hattaraa

I would say I'm okay, but I'm done lying

I'm so lost

"Are you happy?" "I don't even remember what that means anymore."

my biggest dream right now

That moment when you can actually feel the pain in your chest for being so anxious

It's ironic we use pain to relieve pain

Can't do this anymore

Yes I'm smiling, but in the inside I'm dying

One month clean

For every wound there is a scar, 

and every scar tells a story.

A story that says "I have survived"

Feeling down

Mun ihan oikeesti pitäs erakoitua.

Muitten ihmisten näkemisestä seuraa oikeesti vaan paskaa.

Olin vaihteeks jo melkei tyytyväinen peilikuvaani.

Kunnes tänään kavereitten kanssa huomasin miten paska oon kaikkiin muihin verrattuna.

Oon kaikkia lihavempi.

Oon kaikkia rumempi.

Oon sosiaalisesti paskempi kun kukaan muu.

Muut on hauskoja ja huumorintajusia.

Mut mää oon vaan mää.

Eikä se tosiasia muutu mihinkään.

ja ps vittu kun haluaisin vaan viillellä

Let's go back in time when you tought I was normal and happy person without problems

We all want someone to notice, but as soon as they do, we wish they never did.

I want to live, not just survive

Recovery from depression is an evolution, not a sudden miracle.

I may not be there yet, but I'm closer than I was yesterday.

Just remember that healing takes time.

Luotu epäonnistumaan

Tajusin just paskoneeni täysin yhen mulle tärkeimmistä ihmissuhteista mun ongelmillani.

Jos vaan oisin jaksanu esittää vähän kovemmin, pitää kuorta ylläni vähän tiukemmin ja tekohymyillä vähän enemmän, kaikki ois vieläkin ennallaan.

Nice to be home again

School is stressing me out

My weight is stressing me out

Anxiety is stressing me out

My fucking stress is stressing me out

24 days clean

I should get a medal or something

I wake up every morning wishing I didn't

I wonder what it's like

to wake up and love yourself

to look in the mirror and not want to cry

to weigh yourself, see the number and not want to puke

to be with friends and not feel ugly

to go into public and not be insecure

to go shopping for clothes and not feel fat

I just wonder;

what it's like to love your life

Omena päivässä pitää läskin loitolla.

Kunhan ei syö muuta kun sen omenan.

So tired of tears

I guess

after all

this thing

called "life"

isn't

the my thing

Darling, you're so fat

take me somewhere far from here

You silly, silly girl..

You really tought for a while you was okay?

Silly.

I want to die.

I want to cut.

I want to cry.

I want to never eat again.

Hold on

         H.O.P.E.

hold on, pain ends.

Today it's easier to believe that. 

Perhaps one day I won't think "I wish I was dead" even once. 

Maybe one day pain really ends.

Today I really want to believe so.

I guess today was a good day.

Tapa minut äiti

Oon niin väsyny siihen.

Niin väsyny tuottamaan aina pettymyksen.

Vaikka kuinka yritän, silti nään miten äiti aina katsoessaan mua on niin syvästi pettyny muhun.

Pelkästään sen tekstiviesteistä pystyy rivien väleistä lukemaan sen.

En oo tarpeeks ahkera.

En tarpeeks hyvä koulussa.

En tarpeeks lahjakas musiikissa.

Välitän liikaa ulkonäöstäni.

Vietän liikaa aikaa ulkona kavereitten kanssa.

Tuhlaan liikaa rahaa.

Rakastan liikuntaa, sitä ainoaa asiaa mitä äiti vihaa.

Mun mielipiteet on erilaisia kun äitillä (=en ole homojen vastainen kiihkofundamentalisti).

Oon ylisosiaalinen (äitin silmissä siis) ja uhraan liikaa arvokasta opiskeluun tarkotettua aikaa kavereihin.

En pääse siihen yliopistoon mihin äiti mut haluais.

=En oo sitä mitä äiti haluais mun olevan eli kopio siitä. Tiedän että siinä ei oo mitään järkee että suren sitä etten oo sellanen kun se haluaa. Eihän mun kuulukkaan olla. Silti mua sattuu kun tiedän miten pettyny se on.

Sometimes she wishes she was never born

There are 7 billion people in the world. It wouldn't matter if I wasn't one of them anymore.

Let's just say, if there was a car coming towards me, I wouldn't scream, cry, run, I would just stand there.

Everyday I think why am I still here.

I'm sorry but I'd rather die than wake up tomorrow feeling the way I feel right now.

Ofcourse I won't. There is people out there who I love too much to do that. But I'd love to. I really would.

Tired of trying

when I notice my scars fading

it makes me sad

it makes me mad

it makes me upset

the worst part is

that they're healing

and I'm not

I eat less and less every day.

Why I keep getting more and more fat?

I think I can't do this anymore.

I can't pretend to be okay anymore.

I'm too tired.

happiness never lasts

Had a bad day again

For other girls "having a bad day" means that you're tired, irritated, small things make you lose your mind, you're unsocial and hate everyone.

For me, bad day means this:

I don't want to live.

Getting up from the bed is hard as fuck.

I feel desperate.

I lose all the hope. I seriously believe that depression will last forever.

I hate myself. Looking to the mirror without crying is HARD.

Actually doing anything with no crying is hard. I'm overthinking and there's a 3rd World War going on in my head. I spend my breaks sitting on the toilet floor crying and wondering how am I supposed to go to the next class after couple minutes and everyone can see I've been crying.

I want to cut so, so, so badly. It's almost impossible not to.

I feel like I just want to go to my bed, take only a blade with me and stay there forever cutting myself and hateing myself.

Whenever I see a car or walk over a bridge or something like that there's a second when I want to jump and kill myself so badly that for a while I actually think that I'll do that. Then I tell myself not to.

Nobody told me there would be days like this

Today I'm so tired with holding on.

They say that pain will end one day.

I'm too tired to believe that anymore.

I just want to let go.

Let it go

Suicide.

How sweet it must be to feel all the pain at once then, never again.

I'm addicted

Practically I haven't eaten for couple days.

Feels. So. Damn. Good.

6 steps to living

1. skip a meal

2. avoid people

3. fake a smile

4. cry

5. die a little

6. repeat

Yksinäisen keijun tarina

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
mut kuka uskois et' on olemassa
surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran
murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju
nukkui pois

On paratiisi meillä täällä näin
vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa
ja vie mukanaan

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
Miksi se yhden hengen vaati
ennen kuin me muistettiin:

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan

I feel like I'm never gonna eat again

what for

why

"Are you happy?"

It's such a difficult question.

I always say yes, because I have friends

I laugh at jokes,

I go out a lot and have fun

my life isn't as bad as it could be,

and I don't have terrible problems.

It could be worse.

But then, 3am when I'm alone

still awake, lying in bed, thinking about life

I find myself crying my heart out

suddenly I convidence that nobody likes me

or nobody will ever like me.

I feel horrible and I quoestion everything I had.

And I don't know I was ever happy at all.

"How do you feel?"

"I don't."

And, I'm sad. Again.

I'm only 17

I should be writing love letters

not suicide notes

I'm only 17

I should be drawing with pencils

not with razors

I'm only 17 

I should be wanting to go out with friends

not wanting to be dead

I hate my life.

I hate myself.

Today I'd like to die really really badly.

Fat but happy

For last couple days I've been really happy. I don't even know why but you have no idea how happy I am to be happy. I don't even remember when was the last time I was happy. 

But I have gained weight again. A lot. (At least I think I have) When I'll become sad again (and that can happen anytime, I'll propably stop eating again.

Fake smile, move on.

I have many problems in my life, but my lips don't know that.

They always smile.

Days clean: 26 0

Mä tarvitsen mun haavoja
Syviä ja suolaisia
Kun mikään ei tunnu miltään
Kipu korvaa ystävää

Joka ei jätä milloinkaan
Nöyränä vartoo vuoroaan
Kun mikään ei tunnu miltään
Kipu korvaa ystävää

Who am I

Who am I, that the Lord of all the earth

Would care to know my name,

Would care to feel my hurt?

Who am I, that the Bright and Morning Star

Would choose to light the way

For my ever wandering heart?

Not because of who I am

But because of what You've done.

Not because of what I've done

But because of who You are.

I am a flower quickly fading,

Here today and gone tomorrow.

A wave tossed in the ocean.

A vapor in the wind.

Still You hear me when I'm calling.

Lord, You catch me when I'm falling.

And You've told me who I am.

I am Yours, I am Yours.

Who am I, that the eyes that see my sin

Would look on me with love and watch me rise again?

Who am I, that the voice that calmed the sea

Would call out through the rain

And calm the storm in me?

Not because of who I am

But because of what You've done.

Not because of what I've done

But because of who You are.

I am a flower quickly fading,

Here today and gone tomorrow.

A wave tossed in the ocean.

A vapor in the wind.

Still You hear me when I'm calling.

Lord, You catch me when I'm falling.

And You've told me who I am.

I am Yours.

Not because of who I am

But because of what You've done.

Not because of what I've done

But because of who You are.

I am a flower quickly fading,

Here today and gone tomorrow.

A wave tossed in the ocean.

A vapor in the wind.

Still You hear me when I'm calling.

Lord, You catch me when I'm falling.

And You've told me who I am.

I am Yours, I am Yours, I am Yours.

Whom shall I fear?

Whom shall I fear?

'Cause I am Yours, I am Yours.

-Casting Crowns

     This song saved me from myself once with one Dutch guy named Daan. I failed killing myself couple days before I left to Netherlands to visit Daan for a week, so I decided to kill myself when I'd come back to Finland. Daan and this song (and Jesus ofcourse) changed my mind and I didn't.

My scars are fading and I feel lost without them

Nobody knows

Nobody knows the real me.

Nobody knows how many times I've sat in my room and cried,

how many times I've lost hope,

how many times I've been let down.

Nobody knows how many times I've had to hold back the tears,

how many times I've felt like I'm about to snap but don't just for the sake of others.

Nobody knows the toughts that have gone through my head whenever I'm sad,

and how terrible they really are.

Nobody knows how huge battle I have with myself every day just to not give up.

Nobody knows how badly I just want to die.

And nobody knows what it's like to fake a smile every day to make everybody think I'm doing fine.

Nobody knows what it's like to love hurting myself.

Jason Walker - Down

I don't know where I'm at

I'm standing at the back

And I'm tired of waiting

Waiting here in line, hoping that I'll find what I've been chasing.

I shot for the sky

I'm stuck on the ground

So why do I try, I know I'm gonna fall down

I thought I could fly, so why did I drown?

Never know why it's coming down, down, down.

Not ready to let go

Cause then I'd never know

What I could be missing

But I'm missing way too much

So when do I give up what I've been wishing for.

I shot for the sky

I'm stuck on the ground

So why do I try, I know I'm gonna fall down

I thought I could fly, so why did I drown?

Never know why it's coming down, down, down.

Oh I am going down, down, down

I can't find another way around

And I don't want to hear the sound, of losing what I never found.

I shot for the sky

I'm stuck on the ground

Why do I try, I know I'm gonna fall down

I thought I could fly, so why did I drown?

I'll never know why it's coming down, down, down.

I shot for the sky

I'm stuck on the ground

Why do I try, I know I'm gonna fall down

I thought I could fly, so why did I drown?

I never know why it's coming down, down, down.

Can I please die

A penny for my thoughts, oh, no, I'll sell 'em for a dollar

They're worth so much more after I'm a goner

And maybe then you'll hear the words I been singin'

Funny when you're dead how people start listenin'

If I wasn't here tomorrow...

Tajusin tässä yks päivä että nyt oon viimein siinä pisteessä mihin oon pyrkiny viimeset kaks vuotta.

Oon katkassu suuren osan ihmissuhteista, valehtelen 98%lle ihmisistä että mulla on kaikki hyvin.

Nyt oon siinä pisteessä johon pyrin niiiin kauan voidakseni tehä itsemurhan.

Nyt ois sen hetki.

Tarvis vaan katkasta yhteys niihin pariin viimeseen ihmiseen joista vielä välitän ja joille oon puhunu totta.

Sitten voisin päättää tän kaiken.

Miksei mulla oo rohkeutta siihen enää?

http://youtu.be/82hLvgGuDu8

Slave to blades

Kuulkaa ihmiset, tiedättekö millasta on lopettaa viiltely?

1) Se on tuhansia kertoja vaikeempaa kun luulette

2) Tosiaan, viiltelyyn jää ihan oikeesti riippuvaiseks koska endorfiini.

3) Kahen vuoden viiltelyn jälkeen sen lopettaminen on samaa luokkaa kun tupakoinnin lopettaminen kahen vuoden aski päivässä-kulutuksen jälkeen.

4) Niille jotka ei tupakoi tms: Se tuntuu samalta kun päiväkausia juomatta oleminen. Kaiken huipuks vesilasi on siinä kokoajan ihan käsillä ja sitä tulee hulluks kun kieltää iteltään jotain josta on ehtiny tulla melkeinpä kuin hengittämistä.

Joten kun multa kysytään, miks oon taas huonolla tuulella, toivoisin, että ihmiset ymmärtäis tän. Oon kohta ollu kuukauden clean. Koita ite olla kuukausi juomatta ja katotaan sitten, hymyiletkö koulussa kuin Naantalin aurinko? Ja toisekseen, joo, mää oon skippaan lounaita ja oon ilman aamupalaa ja nautin siitä kun meinaan pyörtyä alhaiseen verensokerin tasoon. Miks? Viiltely tai tää. Jotenkin on saatava kiduttaa itteensä.

Take me to a place where doors are open, a lovely little place where no one's broken

Matikantunti on yllättävän haastavaa kun meinaa itkee kokoajan.

Mulla ei oo hajuakaan miten vastaväittämällä todistetaan että x on irrationaaliluku

pitkäänaikaaneioooluunäinvaikeevastustaahaluaviillellä

Cutting isn't a trend, it's an addiction.

It's like scraming but no one can hear.

It is an every day battle.

Today this battle is even harder than normally.

nälkiintyminen on vitun kivaa

en saa edes henkee kunnolla

silti jostain syystä nautin tästä

Kello on neljä enkä taaskaan saa nukuttua.

Unelmoin syövästä tai muusta kivasta joka lopettais tän kaiken.

Parasta on, ettei se välttämättä jää vaan unelmaks.

Put your make-up on
Get your nails done
Curl your hair
Run the extra mile
Keep it slim so they like you, do they like you?

Tänään oon ihan himohyvällä tuulella. Ainoo, mikä laskee mielialaa, on se, että tiiän tän olevan vaan hetkellistä. Tänään vaan on päivä, kun uskon omia valheitani siitä että kaikki on hyvin.

Do you like you?

http://open.spotify.com/track/27zVrE9dDN2Ij8rlHw0XHm

No, I definitely don't like myself.

Throwback

Lueskelin päiväkirjaani vuoden takaa ja järkytyin siitä, miten paha mun oli sillon olla. En ees muistanu tällasta helvettiä. Tosin en muista viimevuodesta melkein mitään muutakaan.

1.9.2013

Jumala, anna mulle rohkeutta tappaa itteni.

3.9.2013

Dear me... I hate you. 

//And if it kills me tonight I'll be ready to die.

7.9.2013

Everything that kills me makes me feel alive.

9.9.2013

sivujen välissä ihan verinen nenäliina johon ilmeisesti pyyhin haavoista virtaavaa verta ja teksti: "oisko tää se viimenen kerta?" muistan sen verran tuosta illasta, että en tarkoittanut aikovani yrittää viiltelyn lopettamisen. kysymys tarkoitti: "oisko tää viimenen kerta, kun viiltelen ennen kun teen itsemurhan?"

16.9.2013

Nyt lopetan viiltelyn.

Viimeiset 200 viiltoani ikinä. Done.

sivu oli tahriintunut verestä

eivätkä ne edes olleet viimeiset 200 viiltoani

22.9.2013

Asetan sakset ranteeni yläpuolelle ja valmistaudun viiltämään

mutta sit joku saat mut laittamaan ne pois vaikka ihan kuin sillä olis jotain väliä

26.9.2013 

Minä tahtoisin, Isä, jo kotiin

Isä minua väsyttää

27.9.2013

Paraneminen.

Vähän, niinkuin joku hitaasti kääris sidettä pois silmiltä

kerros kerrokselta

alat nähdä valonkajon joka voimistuu kunnes sidettä ei enää oo

ja näät valon

ja auringon

ja huomaatkin että se on hemmetin kirkas ja silmiin sattuu

haluat sen siteen takasin ja pimeyden ainoaks asiaks joka on sulle olemassa

13.10.2013

sivulle on kirjoitettu 627 kertaa miksi. kyllä, laskin.

21.10

sivu täynnä veritahroja. tähän loppui mun siihen mennessä pisin lakkoni.

Made a wrong turn, once or twice
Dug my way out, blood and fire
Bad decisions, that's alright
Welcome to my silly life

Mistreated, misplaced, misunderstood
Miss, no way it's all good, it didn't slow me down
Mistaken, always second guessing
Underestimated, look, I'm still around

Cut out all the ropes and let me fall

Tuijotan peilikuvaa niin kauan kunnes se näyttää rumalta ja alan vihata sitä kuten aina ennekin.

Vaikka nukuin viimeyönäkin yheksän tuntia, oon liian väsyny tekeen yhtään mitään.

Tekis mieli katkasta yhteydet kaikkiin ihmisiin ja erakoitua yksin huoneeseeni terottimenterien kanssa.

Ainoo mikä mua estää toistaseks tekemästä niin, on se että satun välittään niistä ihmisistä.

Sanoin psykologiryhmälle etten halua enkä tarvi enää apua.

Totta oleva osuus: en halua apua.

Valetta oleva osuus: en tarvi apua.

Apua jos jotain mää tarvisin.

No, eipähän enää ikinä tarvi kärsiä psykologikäyntejä.

kello on taas puoli neljä enkä lääkkeistä huolimatta saa nukuttua. 

onpahan aikaa itkeä silmät päästä

ps huomasin just että jostain syystä tässä blogissa noi bloggerin antamat kellonajat on 8h jäljessä, älkää hämmentykö niistä

Christina Perri - The Lonely

2am; where do I begin,

Crying off my face again.

The silent sound of loneliness

Wants to follow me to bed.

I'm a ghost of a girl that I want to be most.

I'm the shell of a girl that I used to know well.

Dancing slowly in an empty room,

Can the lonely take the place of you?

I sing myself a quiet lullaby.

Let you go and let the lonely in

To take my heart again.

Too afraid to go inside

For the pain of one more loveless night.

But the loneliness will stay with me

And hold me til I fall asleep.

I'm a ghost of a girl that I want to be most.

I'm the shell of a girl that I used to know well.

Dancing slowly in an empty room,

Can the lonely take the place of you?

I sing myself a quiet lullaby.

Let you go and let the lonely in

To take my heart again.

Broken pieces of

A barely breathing story

Where there once was love

Now there's only me and the lonely.

Dancing slowly in an empty room

Can the lonely take the place of you?

I sing myself a quiet lullaby

Let you go and let the lonely in

To take my heart again.

Tässä on joku salajuoni, tää biisi kertoo suoraan musta

sorruin.

kyllähän mä kuukauden jaksoin taistella.

I'm a grenade

I'm a grenade and at some point I'm going to blow up

and I feel like it's my responsibility to minimize the casualties.

Okay?

Kun ei jaksais edes hymyillä

Kun tekis mieli vaan erakoitua sängyn pohjalle ikiajoiksi ainoona kaverina terottimen terä

Viikko paskan alkuun

Koulu alkaa viikon päästä.

Siitä alkaa saman tien vakavat ongelmat terottimien terien kanssa.

Sitten alkaa psykologikäynnit

Ja nyt ne varmaan viimein diagnosoi mulle virallisesti masennuksen

Ja mää oon virallisesti sairas

Ei enää tarvi miettiä, mikä vittu mua vaivaa

Mutta entäs sitten?

Saan lääkityksen, joka lihottaa

Masennun entisestään

Joudun laitokseen jotta mun viiltelyä voidaan valvoo

Ja lopulta teen itsemurhan

I'm not okay

Depression is like a war.

You either win or die trying.

Reality is a prison.

DEPRESSION.

A feeling of drowning while everyone else around you is breathing.

maybe some people are not meant to be saved

Only thing I'm goot at: hiding my feelings

I'm slowly giving up

http://open.spotify.com/track/5XSvbiX5ccA3v6L0jWWJog

näihin tunnelmiin, hyvää yötä

katkeruutta

Lisää avautumista leffasta Tähtiin kirjoitettu virhe:

Toisaalta olin aivan helvetin kateellinen Hazelille ja Augustille. Niiden sairaus tappo ne. Niitten ei tarvinu taistella vastaan. Mun sairaus ei tapa mua vaan pakottaa mut tappamaan itteni. Hazel ja Guz sai sen, mitä mää oon toivonu viimeiset neljä vuotta. Kuolla. Ja vieläpä tekemättä mitään asian eteen.

Toisaalta taas koin huonoo omatuntoo. Maailma on täynnä noita ihmisiä, jotka on kuolemassa. Joilla ei oo enää jäljellä muuta kuin odottaa kuolemaa. Jotka ei saa valita.

Mää oon terve (no jos ei lasketa masennusta), saan elää. Eikö mun pitäs elää täysillä ja nauttia, kun kerran saan? Niittenkin edestä, joille sitä tilaisuutta ei suoda?

Koita tässä nyt päästä johonki johtopäätökseen.

the fault in our stars

Tiedät, että kaiken järjen mukaan sinun pitäisi itkeä vuolaasti juuri nyt.

Mutta kyyneltäkään ei valu poskellesi.

Sen sijaan tunnet, kuinka alat AIVAN JUURI kyllä itkeä.

Ja se tunne jatkuu

Ja jatkuu

Mutta et ala itkeä, koska kaikki hermosolusi taistelevat estääkseen kyynelet

Koska juuri siihenhän olet itsesi totuttanut

Taistelemaan kaikkea aitoa vastaan

Kaikkea, mikä saattaisi osoittaa sinut heikoksi

Ja se muuten on aivan helvetillinen tila, kun meinaa itkeä. Sitä kaksi tuntia.

Uniongelmat ja masennus on ehkä maailman paras yhdistelmä. Onpahan meinaan aikaa miettiä epäonnistumisiaan ja sitä, miten huono ihminen on. Kello on neljä aamuyöllä ja täs mä venailen aamua kun ei muutakaan voi.

Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävän

Tänään aamu alkoi sillä, että katoin peiliin ja purskahdin itkuun kun vihasin niin paljon sitä hahmoo, joka sieltä katto takasin. Koko päivä on kulunu satunnaisten itkukohtauksien lomassa, kun oon vaikka sattunu vilkaseen peiliin tai mieleen on juolahtanu ajatus siitä, miten kivaa ois jos mulla todettais syöpä, joka on niin pitkälle edenny ettei mua vois enää pelastaa. Eniten hajotti se, etten voinu mitenkään viillellä kun lähen riparille isoseks ens tiistaina ja vanhat arvet aiheuttaa varmasti jo ihan tarpeeks hämmennystä pikkusissa, en tarvii tuoreita siihen päälle kiitos vaan. Illalla oli pakko mennä salille, muuten oisin ruvennu rikkoon peilejä kun vihani peilikuvaa kohtaan ois kasvanu niin isoks. Rääkkäsin itteni absoluuttiseen hengästymisen maksimipisteeseen ja sen ohi hokien itelleni etten mää oo tarpeeks hyvä tällasena kun oon. Nyt on kylläkin vaan paskempi fiilis, yleensä salilla käynti auttaa.

When you love somebody

Kaverit on parasta mitä maailmasta löytyy.

Kun pelkästään niitten kanssa oleminen saa sut paremmalle tuulelle

Ja saa sut unohtaan kaikki huoles ja ongelmas,

Tiedät, että ne on ne ihmiset, jotka on sun parhaita kavereita.

Ne, joista ei kannata päästää irti.

Nää apinat on parasta mitä mun elämässä on ikinä tapahtunu.

Pari kysymystä yläkerralle

Miksi elämä pitää elää?

Miksi on niin väärin tehä itsemurha?

Miksi mä oon ruma?

Miksi viiltely on niin paha asia?

Miksi mää oon masentunu?

Miksen mää osaa olla niinkun muut?

Miten elämästä kuuluu osata nauttia?

Miksi mää aina pilaan ihmissuhteet?

Miksi mut luotiin tällaseks?

Miksei ikinä voi saada sitä, jota rakastaa?

Miksi on pahuutta?

Miksi mää sain syntyä Suomeen?

Miksi joku toinen syntyi Pohjois-Koreaan?

Mitä merkitystä tällä kaikella on?

Miksi nähdä kaikki tää vaiva vaan saadakseen huomisen joka on yhtä kamala kuin tääkin päivä?

Onneton ja lohduton

Ulkona on lämmintä ja kaunista.

Auringossa ruskettuu.

Kesälomaan on enää ihan hetki.

Päivät on pitkiä.

Kesälomalle on mahtavia suunnitelmia.

Mitä siis enää vois kaivata??

Sen, että osaisin nauttia tästä kaikesta.

Mutta ääni mun pään sisällä kieltää.

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen

Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.

Älä sano katsotaan huomenna

jos voit jo tänään sanoa ei.

Älä sano lintu kuin lintu,

sano pääskynen tai haukka.

Älä sano kukka kuin kukka,

sano keltavuokko, Anemone

ranunculoides, ja kissankello.

Älä sano, no olkoon, jos voikukista

aletaan keittää heikoille keittoa

ja kissankelloilla halutaan soittaa

muurahaisillekin sapeli kouraan.

Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla

että sinut heitetään vailla

vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.

Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se

on pelkkä tauko ennen loppusoiton

pitkää, kiivasta syleilyä.

Älä huokaa jos sinun on huudettava.

Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi

kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,

särkisi ikuisesti aran astiamme.

Älä, älä koskaan suutele otsalle

jos voit suudella suoraan suulle.

-Tommy Tabermann, 1976

Poimintoja psykologikäynniltä

Tänään oli eka kerta nuorisopsykologiryhmän vastaanotolla.

Ne odotti mun olevan vähän erilainen kun oon.

"Mut onks sulla yhtään kavereita?"

"Joo vaikka kuinka?"

"Ai... "

"Sillon kun oot ahdistunu, onks sulla harhanäkyjä?"

"No ei."

"Se on ihan normaalia, siinä ei oo mitään hävettävää"

"Joo mut ei mulla oo sellasia"

//pyörittelee silmiään ilmeellä NIIN VARMAAN//

"Auttaaks kuraattorin kaa puhuminen sun ongelmii?"

"Ei"

"Ai no puhuks sää sit vanhemmilles?"

"En"

"Kellekkäs sää sit puhut?"

"Ööö kavereille?"

"Jaajaa" //silmien pyörittelyä ja NIIN VARMAAN-ilme//

Aurinko paistaa niin ulkona kuin mun mielessänikin

Tänään oon tosi hyvällä tuulella. Täytyy myöntää että mun mieliala on suoraan verrannollinen siihen, paljonko oon nukkunu. Anyway, tänään ainoo asia mikä ärsyttää, on se, että jätin mun uudet aurinkolasit kotiin, tänään ois ollu kiva käyttää niitä. Nyt on kaunis päivä, mä oon sopivasti onnellinen.

Vittuuntumisen vituttavat puolet

Kun oon nukkunu vähän, oon tosi vittuuntunu.

Sitten vittuilen kaikille ja vittunnun kaikkiin.

Sitten alkaa vituttaa se että oon vittuuntunu

Ja vituttaa olla vittuileva ihmisille

Ja sitten alkaa vituttaa että oon vittuuntunu mutten haluais olla vittuuntunu

Kunnes vittuunnun vittuuntumisesta vittuuntumiseen niin paljon

Että päätän lopettaa vittuuntumisen.

sitä hetkeä odotellessa

Se tyttö jonka pitäis olla jo kuollu

Elämä vituttaa mua tänään

mua sattuu kattoo itteeni peilistä

ja tajuta että oon edelleen se sama epäonnistunu tyttö vuodelta 2012

että vaikka kuinka oon yrittäny, se tyttö ei oo kuollu

oon yrittäny haudata sen tytön

muuttaa itteni kokonaan

mutta välillä nään siitä tytöstä häivähdyksiä

enkä vihaa ketään niin paljon kun sitä tyttöö

sen ujoutta

arkuutta

ja kömpelöö käytöstä

ja sillä hetkellä mä vaan haluaisin kuolla

Terveisin pikkutyttö, joka yhtäkkiä huomasikin että vanhemmilla on odotuksia sitä kohtaan, muille ihmisille ei voi kelvata sellasena kun on ja itselleen on mahdotonta kelvata.

-mä 12v

Todellisuus iski vasten naamaa kuin aallot murtajaa

Sain tänään labratulokset. Ei kilpirauhasen vajaatoimintaa tai muutakaan fyysistä sairautta joka vois aiheuttaa masennuksentapasia oireita. Oon siis vaan psyykkisesti sairas. Vittu.

mitäs jos

Tänään vittuunnun elämään ihan uudella tavalla. Siihen vaikuttaa lähinnä se oivallus, että joudun ikuisesti elään mun arpien kanssa ja varsinkin kesä tulee olemaan yhtä ennakkoluulojen helvettiä.

Mitä jos mää en asuiskaa kaukana kaikesta ja mun vanhemmat ois antanu mun mennä lukioon viereisee kaupunkii? Oisin viime syksynä saanu alottaa puhtaalta pöydältä. Kesällä aikana masennus oli melkei kokonaan poissa ja jos mun ei ois tarvinu palata kouluun niitten samojen ihmisten kanssa, joitten takia ysiluokalla alunperin masennuin, oisinko mulla alkanu ollenkaa uus masennusjakso? Enhän mää sitä voi tietää, mutta mitäs jos vastaus on ei? Mulla ois nyt vaan parikymmentä huomaamatonta arpee vasemman käden ulkosyrjällä, ei paria SATAA arpee ympäri käsivarsiani, nilkassa niin vahvoja arpia että ne melkein kirkuu että mä oon psykopaatti ja mun reisillä ois mahiksia näyttää joskus seksikkäiltä sen sijaan että näyttää aina siltä kuin mut ois raiskattu. Mää en joutuis koko elämääni ostaan vaan pitkähihasia ja -lahkeisia vaatteita, mun ei tarvis kärsiä kuumuudesta paljon vaatteita päälläni kun häpeen arpiani eikä kohdata kysymyksiä siitä, mitä mun käsille on tapahtunu ja kestää sitä awkwardia hiljaisuutta kun en osaa vastata mitään ja kysyjä tajuaa vastauksen ite.